Aukaisin kirjan, siinä aukeamalla oli tämä Olavi Paavolaisen teksti:
"Siksi olkoon sydämesi nöyrä,
jotta se kuulisi kaikkien veljiesi tuskanhuudot ja sisariesi itkun,
Olkoon ruumiisi vahva kuin rauta,
ajan rautaisen voiman takoma,
olkoon ajatuksesi luja kuin teräs,
ajan terästahdon lujaksi kirkastama -
mutta sydämesi, sydämesi olkoon herkkä kuulemaan kaikki äänet
kaikista maista, kaikista roduista, kaikilta rannoilta
niinkuin taivaan ja pilvien nielemä kuultava antenni,
jättiläiskaupungin sähköisen myrskyn yllä keinuva,
sinisten, viisaiden tähtien hohteessa kimaltava."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti