maanantai 7. syyskuuta 2015

Parhaat naapurit





Onni on hyvät naapurit, saarinaapurit ovat parhaita. Nautin suuresti tästä seurasta. Paljon on tapahtumia ja yhteisiä jutustelua.

Aamuisin istahdan ulos katselemaan ja kuuntelemaan. Aamiainen yleensä venyy koska aina on joku ääni tai tapahtuma jota on tarkemmin tutkittava. Kuvattavakin.

Iltaisin kuikan huuto on hyvän yön toivotus.

Syksy tuo omat äänensä kun linnulla on jo kiire talven valmistelussa ja jokunen satunnainen matkaajakin sattuu paikalle.

Ja sitten vielä syksyn viimeiset kukat, kukat värittävät maisemaa yhdessä alkavan maaruskan kanssa.






Muiden naapureiden kanssa onkin sitten kiirempää jos haluaa tervehtiä - koska kyllähän minä heille paljonkin juttelen. Toivottelen hyvää päivää huomenta. Näin syksyllä kiittelen kuluneestä kesästä ja toivottelevan tervetulleeksi ensi keväänä uudelleen.


Poikanen on suojassa, kun vanhemmat kalastavat ulapalla.



Kun tuulihaukka muutama vuosi sitten muutti rajanaapuriksi, niin vähän sille sanoin etteikö sitten söisi kaikkia tinttejä, koska meillä on syksyisins tapana pitää pähkinäjuhlia tinttien kanssa. Onhan noita pieniä lintuja jäänyt toverikseni haukan tulon jälkeen. Eikä se niin auvoista ole sen haukankaan elämä, koska parina vuonna ainakin korpit ovat käyneet tyhjentämässä sen pesän. Siitähän minä sitten korpeille ja variksillekin haastan, että oliko pakko...



Majaville minä vähän motkotan, että kuinka heistä kyllä pidän, mutta mielestäni innostuvat liikaa haapojen kaatamisesta.
Tälle perheelle joka keskenään jutellen siirtyi iltavuoroon puuhiinsa, en voinut pahalla sanoa mitään. Kuuntelin heidän jutusteluaan. Ymmärsin, isän on perheelleen evästä talveksi kerättävä.




Yksinäisen sorsan puolesta olen tosi onnellinen, se on löytänyt kumppanin. Siitä meillä riittää paljon tarinaa. Se poikaystävä on vielä vähän arka, neitosorsa itse on rohkea, on ollut loppukesän rannassa vaatimassa leipä. Se huutaa sieltä ja minä huutelen takaisin, että tullaan tullaan kun keritään. Välillä myös pahoittelen heidän päiväuniensa keskeytymistä kun vahingossa törmätään laiturille heitä huomioimatta.







Unikuviksi jätän hetket kun pienet linnut puuhastelevat pihapuissa, kun majava lipuu tyynessä vedessä.







Seitani on siellä, vähän yrmy kuten minäkin. Voimakivi.




Tulettehan takaisin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti