Kaihomieli

Sitä huomaa ensimmäiset merkit ja kaihomieli valtaa. Tyytyväinen ja kaihoisa mieli.

Siirtymävaiheissa, entistä on hyvästeltävä. Uutta avoimesti otettava vastaan.

Löysin joku aika sitten Seppo Alamikkelän lauluja Oiva Paloheimon runoihin. Ne ovat juuri tähän kesän ja syksyn kättelyyn sopivia lauluja.


"Ja minun sielussain murhe on kuin alaston mä oisin,
tyhjään lehtoon jäänyt puu, mi paljastuu.

Kuin ois sen havisevat lehdet riipinyt sun kätes pois,
sun kätes.

Elämä on tehnyt sen.
Syytä en."

Isoilla annoksilla alakuloa syksyn hämäriin iltoihin. Se tekee hyvää ihmissielulle.

Aamulla jaksaa taas nähdä perhosen.