sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Aina kannattaa lähteä



Pitkästä aikaa Orinorolla, naapuripitäjän luontopolulla. Koirataksi tuli ja nappasi kyytiin.

Lilli taisi luulla että pohjoiseen mennään pitemmällekin kun laitoin vaelluskengät jalkaan. Se nimittäin normisti "vähän piippaa" autossa innoissaan Dimasin seurasta. Nyt se oli hiljaa kuin hiiri, painautui makuulle. Huomiota herättävää käytöstä. Selvästi tunnisti hyvän ilmansuunnan, sillä kun käännyimme kohti itää, se alkoikin jo kertoa olemassa olostaan ja väärästä suunnasta. Hyvä Lilli, viisas koira.

Se on mukavan leppoisa luontopolku, monenlaista metsää ja maisemaa on matkalla, huippuna aina Mustinmäen kyläraitti, josta näkyy kauas alaville maille.







Repusta löytyi yllätyseväät. Tuoretta puolukkapullaa. Ei ole pitkään aikaan maistunut pulla niin hyvältä, kun oli unohtanut päivän lounaan nauttia ennen retkelle lähtöä ja ilta alkoi jo hämärtymään.




Hakkuuaukion heinä oli kaunista, melkein yhtä kaunista kun pieni koiratyttöni.




5 kommenttia:

  1. Orinoro on mukava paikka, olen siellä monasti käynyt. Lapsuudenkotini on suht lähellä.

    VastaaPoista
  2. Rakastuin sammal-kivikuviin. Yhdessä ne muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Samalla muistuttavat, kuinka voi käydä, jos sateella astuu sammaleisen kiven päälle... Joskus koettu moinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä matkan varrella märät pitkospuutkaan olleet liian helpot kävellä. Livakkata on.

      Poista
  3. Sammalkalliot on sitten kauniita. Varmaan tulevat paremmin esiin nyt kun lehtiä on jo pudonnut puista.

    Toiseksi viimeisessä kuvassa harmaat heinät kehystävät kivasti Lilli-koiran.

    VastaaPoista