sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Matkamuotia osa II






























Minun kotini on sydämessäni 
kotini kulkee paikasta toiseen mukanani

Joiku elää minun kotonani
lasten onni mekastaa siellä
 tokan kellot soivat 
koirat haukkuvat 
suopunki humisee 
Kotonani
gáktien huojuvat kyljet 
saamityttöjen säärykset 
lämpimät hymyt

Minun kotini on sydämessäni 
se kulkee paikasta toiseen mukanani.


Nils-Aslak Valkeapää 2001

Märät säpikkäät

Vakavahenkinen kulttuurimatka jatkui varhain aamulla.


Hmm... onko tämä espressomies vai irtooko se kelekka hangesta...


lauantai 28. tammikuuta 2012

Ei vielä arki


Kuutamo, 
taivaanrannassa
välkehtivät tunturien hopeat
ja taivaalla
otava, revontulet

ja minä tiedän kyllä
missä on pohjoinen

Valkeapää 1966










.. joikaan

hyräilen
kuiskailen
ja minulle

lämmin tunne
kiitollinen
nöyrä

joikailen

vaikka itse en tietäisikään

 joikaan 
joikailen
hyräilen

sävelillä kiitän
joikaamisella

kiitän

Valkeapää 2001


perjantai 27. tammikuuta 2012

torstai 26. tammikuuta 2012

Linnun kakka

"Tiiratkin paskovat päälleni"
(Märät Säpikkäät)

Onko tämä enne ennen elokuvajuhlia!
Kävelyllä oli takin olkapäälle ilmestynyt iso, oikea linnun paska!


Miten semmoista ei itse huomaa kun se läjähtää siihen korvan viereen?

Ja jos tämä on enne, niin mistä...
Hmm... jää nähtäväksi.

Siitä tulikin mieleen että olen minä kerran saanut lokin jätöksen suoraan silmälasiin, sen kyllä huomasin.

Kaamoksen villat

Villat esiin ja kohti Inarin kaamoskuvia - Skabmagovat odottaa.
Elämä on elokuvajuhlaa!

Matkalaukkuun tärkeimmät - paitsi ei Lilli.
Pikkulilli jää eläkeläisen kanssa elämään pellossa :o)







keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Täällä tuoksuu lime!

Ei ole ihme että kamera välähti kun kiirehdin työpäivästä Kuopijosta kotia kohti.
Niin kiirehdin ilman kiirettä kohti illallista.

Illan kokkailija tarjoili meille aasialaisen yllätyksen ja mistäpä muualta innoitus kuin televiisiosta, Jamie Oliverin neuvoista.



Alku- ja välijuomana papaijalassi.


Itse tehdyllä curry-tahnalla maustetut katkaravut, handmade kevätrullat sekä chili-kastike.
Ou, ou, nyt meitä hemmoteltiin olan takaa.


Punainen curry-kastike kanalle ja jasmine-riisi.


Ihan itse friteeratut banaanit sekä ihan itse tehty suklaakastike.
Jäätelö oli kaupasta.

Juomana koko aterian ajan erinomaisen raikas inkivääri-lime juoma.




Tunnelma oli kaunis, ruoka ON rakkautta.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Anteeksi kuha










Vihdoinkin jäälle! Nyt voi taas hengittää!

Sitä on vaikea selittää, mutta talven odotuksen kiristys hellitti hetkessä. Tietää että nyt on vapaus kulkea siellä missä näkyy horisontti.
Teeri lensi lahden poikki ja laskeutui kalliomäntyyn. Korppi klonkotteli jo kauniita laulujaan.
Sisällä kuplii jo kevättalven odotus.



Niksinurkka miehille

Ensin mennään tunnustellen tuuran kanssa, sentään pitkän narun päässä. Sitten kun tuura menee läpi niin vaihdetaan pelastuspuku päälle ja lyödään tuuralla varovaisempia lyöntejä. Toimii.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Telkun töllöttämisen edut

On nyt ilmiselvästi todistettu että pitkäaikainen tv:n katselu vaikuttaa ihmisen psyykkiseen tilaan. Sohvalla lököttäessä ajatukset lisääntyvät ja pyrkivät muuttumaan toiminnaksi. Niin maistuvan makoisan herkulliseksi toiminnaksi! Neljän tähden illallinen, olkaa hyvä!

Italialainen antipastosalaatti
Pinaatti-kasvis lasagne

Raparperi-tuorejuustopiirakka vaniljavaahdolla
Viinit, valkoinen Sunrise, punainen Plan B sekä Taylors port.
Meidän neljän tähden illalliset kokoaa yhteen porukan joka ei muuten kokoontuisi yhteen. Menemme jo toista kierrosta ja tästä on tullut huikean hauskaa. Emme kerro toisille etukäteen mitä on tarjolla. Yllätys kruunaa illan ja tarjoaa tilaisuuden rohkeasti tarttua uusiin makuelämyksiin. P
aineita ei kukaan ota kokkauksista vaan jokainen tekee erilaisia itsestään hyvältä tuntuvia tarjottavia.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Koirahempeyttä

Vatsatautisena on sentään jaksellut katsella vanhoja valokuvia ja seurustella internetin ihmeellisessä maailmassa. Johonkin tunnelmaan palaa aina uudelleen, eräs niistä on hetki kun retkikumppanit saivat tutustua uuteen pentuseen. Sanonpahan vaan että oli siinä valovoimainen valiojoukko kasassa. Onneksi on Minnan kuvat joita katsella. Lilli sai sentään hetken nauttia tuosta kokonaisesta viisauden laumasta. Olinpas minäkin onnekas kun olin tuolla!

lauantai 7. tammikuuta 2012

Helemipöllö!

Ooh! kuuntele, se on helemipöllö! Tuolla se puputtaa edessä olevassa kuusikossa.

Pöllöä piti pysähdellä kuuntelemaan, vaikka oltiinkin ihan muissa asioissa liikkeellä taas kerran pimeässä metsässä. Koirien kanssa huvikseen ihmisiä etsinmässä. Etsittävät saivat nauttia pöllökonsertista lähietäisyydeltä.

Satuin lukemaan eilen pitkästä aikaa ystäväni Minnan artikkelin pelastuskoiratoiminnasta, siellä sanottiin että kannattaa joskus harjoitella myös pimeässä.
Vähän nauratti. Ai, että tätä vois tehdä myös valoisassa :o).
Noh, kohta tulee kevät.
Pimeä metsä on kyllä niin hieno että, ikävä tätä pimeysrämpimistä pian tulee.




Välillä taivaalle syttyi lamppu ja varjot heijastuivat hangelle.


Lilli on edelleen taitava, startti on kiivas. Alussa pitää ottaa löysät pois ja heittää pari ilohaukkua. Sitten se malttaa rauhoittua nenähommiin. Tällä kertaa oli oikein hyvä harjoitus, maasto oli suotaimikkoa ojineen, ei tuulta nimeksikään, teeret lähtivät kiepistä ihan nenän edestä. Mikään ei hetkauttanut, pysytteli lähellä ja kun häipyi näköpiiristä niin pian jo haukullansa ilmoitti tehneensä löydön.
Höperöt eksyneet pelastettiin jälleen kerran, olivat hyvin suojaisesti leiriytyneet myrskyn irti riuhtomalle puunkaadolle.



Koskapa nämä höperöt eksyneet olivat myös karkailijoita, ei aikaankaan kun he taas olivat lähteneet lippahivoon. Nytpä pistettiin espanjalaiset apuvoimat asialle.

Ei mitään mahdollisuuksia karkulaisilla - Dimas löysi jäljen, tarkasti kulkusuunnan ja suuntasi suoraan kohti. Tietysti meitä kömpelöitä ihmisiä piti välillä odotella ja hidastella, voin kertoa että meikäläinen ei pomppaa metsäojan yli ihan yhtä näppärästi kuin nämä koiraeläimet.

Siinä sitä sitten seliteltiin. Kuka tuli mistäkin ja miten se sitten menikään ja mistä se tuuli tuli ja että on se hienoa kun joku viittii aina vaan karkailla ja eksyillä pitkin metsiä!



Lukitsimme sitten kodan oven kiinni ja paneuduimme herkkujen ääreen. Kukaan ei nyt karkaa enää mihinkään.

tiistai 3. tammikuuta 2012

Kiitos, mutta lisää



Luntakin vain koristeeksi koiran partaan,
tiukkaan tuijotan taivaalle ja lausun loitsun joka onnistuu,
kahdeksan hiutaletta leijailee kohti.
Kiitos kovasti, laitetaan vähän lisää.
Ripotellaan puiden oksille, peitellään hellästi maa.
Hyvästi hetkeksi, lepäile ja valmista uutta.
Tarvitsemme pajukissan ja leskenlehden että taas uskomme.