keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Talvijoutsenet


Syksyllä ensilumien aikaan näin Kämärin koskella viipyilevän joutsenperheen. Enpä uskonut että jäisivät koko talveksi.
Perhe on ollut talven ilo ja olen ihan ylpeä siitä että meille ovat jääneet ja ovat saaneet rauhassa turvassa elää keskellä kaupunkia.

Tuntuu että ihmiset ovat ottaneet omakseen ja paljon on ihastelijoita ollut virralla.

Joutsenet elelivät ja söivät valmiiksi katetussa pöydässä sorsien syöttöpaikalla. Talven aikana tulivat tutuiksi ja sitä aina katsoi tavatessaan että ahaa koko perhe tallessa, hyvä juttu.

Yrjö Kokko kulki 40-luvulla lapin kairoja etsien ja toivoen löytävänsä edes yhden joutsenen pesän. Jos ette ole lukeneet vielä hänen kirjoittamaansa kirjaa Laulujoutsen, niin lukekaa se.







Joinakin päivinä oli hellyyttävä näky on kun yksinäinen sorsa oli lyöttäytynyt joutsenet joukkoon.


















Poikaset alkavat muuttua harmaasta valkoiseksi. Välimatka vanhempiin pitenee. Kevään tuomia uusia joutsenia jo lentelee Varkaudessakin.

Pian hyvästelemme talviasukkaat. Jospa syksyllä taas tavataan.


lauantai 24. maaliskuuta 2018

Kaupunkikävelyillä


Sorsien talviruokintapaikalta pyrähtää naakkaparvi lentoon.









Talven ilo on kävelyt kotikaupungin koskialueilla, paljon askeleita, paljon harmaita päiviä, mutta kuitenkin aina jotain elämää sieltä löytää.




Rastaita on talvehtinut täällä, pihlajanmarjat ei näytä enää kovin herkullisista. Siitä vielä niitä on maisteltava, ei auta muu.



Oravia ollut vähän, niitä oikein kaivannut. Iloistuin aina kohdatessa.


Koskikaroja löytyy monelta virralta kaupungin keskustan lisäksi.




Tilhiä on ollut koko talven ajan, ovat viihtyneet myös ruokinnalla. Tiedän, mummolassa niitä on kymmeniä.


Koskella veden vähetessä pinnalle jäävät jääkimpaleet hehkuivat sinisinä.



Saukkoja tapaa usein, harvoin hyviä kuvia ennättää saamaan. Ei tästäkään sellaista tilannetta kehkeytynyt, tämä iso yksilö ui kohti konepajan rantaa. Sinne jonnekin katosi matkaansa jatkaen. Minua kutsuivat jo työt.




Kirkkaina pakkaspäivinä harakat hykertelevät koivujen latvoissa. Supiset kevättä.


perjantai 23. maaliskuuta 2018

Unelmien täyttymys



Tuon hahmon kyllä huomaa, sitä ei voi olla huomaamatta.

Vuosikaudet haavaillut lapinpöllön näkemisesta, se on pöllöistä hienoin ja komein. Ehdottomasti. Mun mielessä.

Ja näköjään luontoäiti kuuntelee, vähän pitää itse avittaa, eli lähteä ulos.
Sisälle ei se mamma herkkujaan tarjoile.




No nyt tavattu samoilla kulmilla muutaman kerran. Ai että sydän pompsahtaa kun hahmon tajuaa.






Minusta tuo näyttää hieman anovalta, soisi myyrien tulevan ja paksujen hankien poistuvan.

Olisipa minulla tarjota myyriä vastalahjaksi.


tiistai 23. tammikuuta 2018

Pakastaa



Että vinhdoinkin minä, pakkanen, aurinko ja vapaapäivä kohtasimme!



















torstai 21. joulukuuta 2017

21. perhospäivä



Jonakin aamuna kun
nyrkkini avaan,
kämmenelläni on
sininen perhonen
ja elokuinen tähkä.

Miten saatatkaan
maan-ryppyinen,
mitenkä, kämmen
ilokseni vieläkin
minulle lahjoittaa

elokuisen tähkän
kulta-rakeineen,
mitenkä saatat
vielä kerran lahjoittaa
perhosen, sinisen?

- Viljo Kajava -







20. perhospäivä





Älä ruikuta tyttö.
Nykäise niskaasi. Katso.
Edes neljännesympyrän verran.
Ei enempää aluksi. Treenaa.
Ota kävelysauvat ja kompuroi.
Ota kaihinen näkösi. Näe.

Niin paljon mitä unohdit kokea.
Ruohonkorsi, esimerkiksi.
Korsi, sen kastepisara. Maailma.

- Aila Meriluoto -





tiistai 19. joulukuuta 2017

19. perhospäivä



Kukkiva maa

  "Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!
kuumaa ja värisevää ja hulluksi juovuttavaa,
pakanallista maan ihon tuoksua!



Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa auringosta hourien -
huumaavasti, täyteläästi elää!

Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
varisee kuihtuneena maahan.


Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus!
Suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti!"


- Katri Vala -